Musta Saara

Pirkko Saisio (s. 1949) jatkaa menestysteostensa HOMO! (2011) ja SLAVA! KUNNIA (2015) leveässä rekisterissä ja terävässä äänilajissa. Hänen romaaniensa pohdiskelevuus ei näissä dialogeissa ja lauluissa työnny etualalle, mutta kuta ranttalimmaksi kaikki pannaan, sitä tarkempaa on erittely tilanteestamme.

"Kerjääminen kielletty! Laiskat pois kaduilta! Ylös sohjosta, hus hus hus!" meuhkaa kovasti Jean-Marie Le Peniä muistuttava hahmo uudessa musiikkiteatterikappaleessa. Hänen presidenttiehdokas-tyttärensä haeskelee astetta hienovaraisempaa kiihotusta.Kesällä 2013 ranskalainen oikeistopoliitikko Gilles Bourdouleix lausahti valittaen, että "Hitler ei tappanut niitä tarpeeksi". Hän puhui romaneista. Ideologiakartalla hänen piti sijaita jossain Le Penejä keskempänä. Bourdouleix vaikuttaa yhä Cholet'n kaupungin pormestarina.
Natsi-Saksan suoraan tai epäsuorasti hallitsemasta Euroopasta hävitettiin ehkä jopa 2/3 romaniväestöstä. Holokaustin varjoon on jäänyt sen kanssa ilmeisesti suhteessa yhtä tuhoisa PORAJMOS, romanien kansanmurha.
MUSTA SAARA tarttuu "romanikysymykseen" nyky-Euroopan traumana. Se tarkkaa populistisen politiikan tapaa käyttää syntipukkeja ja vedota pelkoon uusien kansainvaellusten leimaamassa EU:ssa.
Sanansa pääsevät sanomaan poliitikot ja romanit sekä myyttinen suojeluspyhimys Musta Saara. Kuka laulaa kenet suohon? Ja mitä katsoja tai lukija oppii itsestään ja ennakkoluuloistaan?
MUSTA SAARA on herpaantumattomasti laiskaa ajattelua suomiva voimannäyte. Kantaesityksensä Suomen Kansallisteatterin Suurella näyttämöllä syyskuussa 2018 saava teos ei jätä yhtään eurooppalaista entiselleen. Kirja on ntamon ja Kansallisteatterin yhteistyötä.