Pyydettyä

Kari Aronpuro (s. 1941) on tamperelainen runoilija. Hänelle on myönnetty J. H. Erkon esikoisteospalkinto 1964, Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinto 14 kertaa vuodesta 1964, Lapin läänin taidepalkinto 1980, Valtion kirjallisuuspalkinto 1982 ja 1992, Runeberg-palkinto 1987, Hämeen läänin taidepalkinto 1992, Eeva-Liisa Manner -runopalkinto 2000, Väinö Linnan palkinto 2003, Pro Finlandia -mitali 2004, Tanssiva karhu -runopalkinto 2006, Eino Leinon palkinto 2011 ja Tampereen kaupungin kääntäjäpalkinto 2011. Hän on ollut Finlandia-palkintoehdokas 1991, Runeberg-palkintoehdokas 1991, Einari Vuorela -runopalkintoehdokas 1997, Tanssiva karhu -palkintofinalisti 2001, 2004 ja 2009 ja Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkintoehdokas 2002. "[O]n vaikea nimetä kovinkaan monta suomalaista kirjailijaa, jotka olisivat kirjoittaneet viiden vuosikymmenen ajan ja säilyttäneet yhtä tuoreen otteen kirjoittamiseen." - Vesa Haapala

Kymmenen Kari Aronpuron kirjoitusta vuosilta 2001¿2012. Kattava ja monipuolinen johdatus runoilijan poetiikkaan, teosten valmistumisprosesseihin ja ulkoisiin sekä sisäisiin yhteyksiin. Sisältää esseet: "Sundayinstallation", "Kirjastot elämässäni ja tuotannossani", "Genealogiasta, sattumalta syystä kyllä", "Letnán puiston metronomi", "Montaasiromaani: Henkipaton [Kössi Kaatra] Punaiset ja valkoiset", "Sataprosenttinen kollaasi: Leevi Lehdon Päivä", "Pajupilleilyä: miten haikuja valmistetaan", "Pikavippeja Raamatusta", "Sotilasasia" ja "Kokoelmieni rakenteista".
"Hän ei tee itsestään 'numeroo', vaan kertoo luontevasti, mistä kirjallisuuden kentästä ja laajemmasta kulttuurikontekstista Aronpuron runous on syntynyt ja miten se on kehittynyt.¿ ¿ Professori emerita Leena Kirstinä teoksen alkusanoissa