pelkkää barnumia

Kari Aronpuro (s. 1941) on tamperelainen runoilija. Hänelle on myönnetty J. H. Erkon esikoisteospalkinto 1964, Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinto 14 kertaa vuodesta 1964, Lapin läänin taidepalkinto 1980, Valtion kirjallisuuspalkinto 1982 ja 1992, Runeberg-palkinto 1987, Hämeen läänin taidepalkinto 1992, Eeva-Liisa Manner -runopalkinto 2000, Väinö Linnan palkinto 2003, Pro Finlandia -mitali 2004, Tanssiva karhu -runopalkinto 2006, Eino Leinon palkinto 2011 ja Tampereen kaupungin kääntäjäpalkinto 2011. Hän on ollut Finlandia-palkintoehdokas 1991, Runeberg-palkintoehdokas 1991, Einari Vuorela -runopalkintoehdokas 1997, Tanssiva karhu -palkintofinalisti 2001, 2004 ja 2009 ja Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkintoehdokas 2002. "[O]n vaikea nimetä kovinkaan monta suomalaista kirjailijaa, jotka olisivat kirjoittaneet viiden vuosikymmenen ajan ja säilyttäneet yhtä tuoreen otteen kirjoittamiseen." - Vesa Haapala

Jäätiköt sulavat. Ganges ja Jangtse haihtuvat. Kari Aronpuron (s. 1940) 22. kokoelma pelkkää barnumia (200x200 mm, 320 sivua) tulvii kirjoitusta katoavalla alustalla. Se kumpuaa Deleuzen&Quattarin Anti-Oidipuksesta. Alkulukuisassa minäisyydessään se tarjoilee kirjoitusta Isästä, Mammasta ja Paksujalasta. Sen aikajänne yltää myöhäisrautakautisesta Edomin valtakunnasta Nokian nousuun. Se vie lennolle Jobin kirjan yli. Se herättää fraktuuran verdanaksi. Ja sen ¿Jajahti¿ viidakossa soveltaa minimalismia runouteen. Se tutustuttaa lukijan humpuukien prinssiin, kultuuriteollisuuden arkkitehtiin, museo- ja sirkusmoguliin, mainonnan, manageroinnin ja promotoinnin uranuurtajaan Phineas T. Barnumiin (1810¿1891). Se tuo Parnassolle armenialais-kalifornialaisen nykyrunoilijan Ara Shirinyanin (s. 1977). Lyyrisimmillään se on sonetteja ja konjunktiopakotteista lintulyriikkaa.
¿Niin kuin kuin Kihisevä tyhjä olisi laitettu turboahtimeen tai hiukkaskiihdyttimeen.¿ ¿ Juri Joensuu